Koulussa tehtiin mikrobitutkimus, jossa näytteet kerättiin ilmasta.
Esimerkin koulukohteessa on raportoitu sisäilmaongelmista pidemmän aikaa. Sisäilman haittakokemuksia on esiintynyt sekä henkilökunnalla että oppilailla. Haittakokemuksista on raportoitu useissa koulun tiloissa.
Sisäilmatutkimus käyttäjien oireilun pohjalta
Kohteessa päätettiin tehdä sisäilmatutkimus. Yleisiä tutkimuksen syitä voivat olla rakennuksen käyttäjien raportoimat oireet tai rakennuksessa havaitut aistinvaraiset epäilyt kosteusvaurioista.
Näytteitä voidaan ottaa hyvin erilaisista syistä. Ihmisten jatkuvan oireilun vuoksi, saatetaan ottaa aluksi ilmanäytteitä jos mitään selkeä oireilun aiheuttajaan ei ole tiedossa. Jos ilmanäytteiden antama tulos on poikkeava, pyritään löytämään poikkeavien mikrobilöydösten aiheuttaja pinta- ja materiaalinäytteiden avulla. Näytteitä voidaan ottaa rakennuksen sisäilmasta, erilaisilta pinnoilta ja rakennusmateriaaleista.
Epäpuhtauksien määritys ilmanäytteiden avulla
Yksi sisäilmatutkimuksen tarkoitus oli määrittää sisäilman mikrobiologiset epäpuhtaudet ilmanäytteiden avulla. Ilmanäytteet otetaan Andersen-menetelmällä. Andersen-impaktorilla otetun ilmanäytteen tulos kertoo erittäin hyvin sen, onko sisäilman mikrobiologia tavanomainen vai ei.
Vastaavasti pinta- ja materiaalinäytteet kertovat altistumisen mahdollisuudesta mutta eivät itse altistumisesta. Ilmanäytteen ottamisella pyritään arvioimaan tutkittavan rakennuksen ongelmaosassa ilmassa esiintyviä mikrobeja vertaamalla niistä saatua tulosta, ulkoilmassa tai rakennuksen vauriottomissa osissa samanaikaisesti mitattuihin arvoihin.
Ilmassa esiintyviä mikrobeja mitataan huoneen yleisilmasta
Yleisilmanäyte kuvaa huoneilman laatua riippumatta siitä, mistä mikrobit ovat lähtöisin. Ilmanäytteet otetaan tavanomaisissa olosuhteissa. Yksittäisen ilmanäytteen osoitusarvo on vähäinen. Tämän vuoksi tutkittavista tiloista on otettava useita ilmanäytteitä. Vertailunäytteiden merkitys on suuri tuloksia tulkittaessa.
Sisäilmanäyte Andersen-menetelmällä
Andersen-menetelmä on STM:n asumisterveysasetus 545/2015 mukainen mittausmenetelmä. Mikrobit viljelyanalyysillä (3 maljatyyppiä, viljely, lajien tunnistus, 2 viikkoa). Analyysit suoritetaan yhteistyössä ulkopuolisen, FINAS akkreditoidun ja Ruokavirasto-hyväksytyn laboratorion kanssa.
Sisäilmanäyte Andersenin 6-vaiheimpaktorilla: impaktori on ilman mikro-organismien näytteenottomenetelmä. Andersenin 6-vaiheimpaktori koostuu kuudesta eri tasosta, joissa on eri vaiheissa (1 … 6) pienenevässä suhteessa halkaisijaltaan erikokoisia ilmasuuttimia. 1. vaiheessa on suurimmat ilmasuuttimet. Näin ollen kuusivaiheinen impaktorikeräin mittaa viljeltävien bioaerosolien pitoisuudet tietyissä partikkelikokoluokissa. Menetelmässä ilman sieni-itiöt ja bakteerisolut kerätään pumpun avulla ilmasta suoraan elatusalustoille.
Laboratoriossa elatusalustoja kasvatetaan +25 lämpötilassa yhteensä 14 vuorokautta. Seitsemän vuorokauden jälkeen alustoilta lasketaan homeiden määrä ja tunnistetaan näytteessä esiintyvät homeet suku- tai lajitasolle mikroskooppia apuna käyttäen. Myös bakteerien kokonaismäärä lasketaan 7 vuorokauden kuluttua. Kahden viikon jälkeen varmistetaan ielä mahdollisten sädesienien esiintyminen ja määrä näytteessä.
Tutkitun koulun sisäilmatutkimuksen tulokset
Esimerkin koulussa otettiin useampi mikrobinäyte. Tutkimusten perusteella vain kahdessa (2) otetuista näytteistä oli epäily mikrobilähteestä rakennuksessa. Muissa näytteissä ei ollut viitettä mikrobilähteestä rakennuksessa, samoin näytteissä ei ollut poikkeavia löydöksiä. Pääasiassa näytteissä esiintyi tavanomaisia ulko- ja sisäilman mikrobeita. Osassa näytteissä esiintyi yksittäinen indikaattorimikrobi.
Tutkimuksella osoitetaan tilanne näytteenottohetkellä. Samoin tutkimuksilla osoitetaan olosuhde, ei suoraan johtopäätöstä syyhteydestä esimerkiksi yksilön oireiluun.
Biologisille vaaratekijöille ei ole terveysperusteisia viitearvoja, jotka mahdollistaisivat mikrobimäärän perusteella tehtävän riskinarvion. Ilman mikrobipitoisuuden lisäksi on oltava muutakin näyttöä toimenpiderajan ylittymisestä, kuten korjaamaton kosteus- tai lahovaurio ja aistinvaraisesti todettua muuta näyttöä esimerkiksi homeen hajua. Altistumisolosuhdearviossa arvioidaan tiloja, ei käyttäjien altistumista. Mahdollisen terveydellisen merkityksen arviointi tulee toteuttaa erikseen.
