Ilman kosteudella on monenlaisia vaikutuksia sisäympäristöön. Kosteus vaikuttaa mm. ihmisen lämpötasapainoon, hikoilun määrään, äänenkäyttöön ja moniin muihin ihmisen toimintoihin. Kosteus liittyy huoneilman pölypitoisuuteen epäsuorasti, sillä se vaikuttaa materiaalien staattiseen sähköön.
Mitä suhteellinen kosteus on?
Suhteellinen kosteus on vesihöyryn määrä suhteessa siihen, kuinka paljon ilmassa voisi olla kosteutta, ennen kuin se tiivistyy vedeksi. Suhteellinen kosteus muuttuu lämpötilan muuttuessa, koska lämpimässä ilmassa voi olla enemmän absoluuttista kosteutta kuin kylmässä ilmassa.
Mitä on ilmankosteus?
Ilmankosteus tarkoittaa vesihöyryn (vesihöyry = kaasumaisessa olomuodossa olevaa vettä) määrää ilmassa. Absoluuttinen ilmankosteus ilmoittaa veden massan kuivan (g/kg) tai kostean ilman tilavuusyksikköä kohden (g/m3). Yleisesti havainnoinnissa käytetään g/m3 -yksikköä.
Mitä on absoluuttinen ilmankosteus?
Absoluuttinen kosteus ilmaisee, kuinka paljon yhdessä kilossa ilmaa on vesihöyryä. Absoluuttinen kosteus ei muutu lämpötilan muuttuessa, ellei lämpötila laske niin paljon, ettei siinä lämpötilassa olevassa ilmassa voi olla niin paljon kosteutta kuin lähtötilanteessa oli. Tällöin vesihöyry tiivistyy vedeksi.
Mikä vaikuttaa sisäilman suhteelliseen kosteuteen?
Ulkoilman sääolosuhteet ja niiden muutokset vaikuttavat suoraan sisäilman suhteelliseen kosteuteen. Talvikaudella ulkoilmassa on vähän kosteutta, mutta suuri suhteellinen kosteus. Ilman suhteellinen kosteus ulkona on kesällä 65–75 % ja talvella 85–90 %.
Sisällä kosteutta muodostuu muun muassa ihmisistä, ruuanlaitosta, siivouksesta, pyykeistä, suihkusta ja ilmanvaihdosta. Sisäilman kosteus jakaantuu tasaisesti koko tilaan eikä kerrostu. Kosteutta, lämpötilaa sekä epäpuhtauksia poistuu poistoilmanvaihdon kautta.
Jos kosteus tiivistyy pinnoille, on tutkittava tarkemmin.
Sisätilan ollessa ylipaineinen, kosteutta virtaa ilmavuotokohdista enemmän rakenteisiin. Sisätilan ollessa alipaineinen sisäpinnan lämpötila voi alentua ilmavuotokohdissa.
Sisäilman liiallinen kosteus voi tiivistyä kylmille pinnoille ja lisätä mikrobien kasvun riskiä pinnoilla, edelleen rakenteissa ja heikentää näin sisäilman laatua. Kosteuden tiivistyminen, erityisesti ikkunalaudoilla, on liittynyt sisäilmaongelmiin. Ne taas liittyvät puutteelliseen ilmanvaihtoon tai virheelliseen paine-eroon rakennuksen vaipassa.
Huomioi ilmankostuttimen puhtaus ja mittaa ilmankosteutta
Huoneilma voidaan kostuttaa. Ilmankostutus on ilmankäsittelyjärjestelmän hygienian kannalta haastavaa. Hoitamaton kostutin voi olla mikrobikontaminaation lähde, koska veden läsnäolo on kriittinen tekijä mikrobien kasvulle. Illmankostuttimien tulee siis olla puhtaita, oikein valittuja ja hyvin hoidettuja. Yli huoneilman 35 prosentin suhteellista kostuttamista on vältettävä, siksi ilman mittarointi on tärkeää.
Loopshore Oy:n kehittämällä Loop One -mittalaitteella voidaan seurata reaaliaikaisesti sisätilan olosuhteita kuten suhteellisen kosteuden muutoksia. Näin voidaan varmistaa parhaat olosuhteet esim. ilmanvaihtoa säätämällä. Tämä taas voi säästää energiaa.
Kosteuskuormaa syntyy kaikissa tiloissa
Kosteuskuormia syntyy kaikissa rakennuksissa ja tiloissa. Kosteuskuormat voivat olla ihmisperäisiä, ulkoilman kosteusvaihtelusta, ihmisen toiminnasta/tilan käyttötarkoituksesta tai tilan olosuhdevaatimuksista johtuvia.
Asunnoissa kosteuskuormaa syntyy ihmisen itsensä lisäksi mm. peseytymisestä, ruuanlaitosta, pyykinpesusta ja huonekasvien haihduttamasta kosteudesta. Kosteuskuorman ominaisuudet, kuten kuorman suuruus ja ajallinen kesto voivat olla erilaisia. Tärkeimpiä kosteuskuorman ominaisuuksia ovat kesto ja suuruus. Usein kuormat voidaan jakaa jatkuviin ja hetkellisiin, sekä sellaisiin, jotka nostavat, tai eivät nosta sisäilman entalpiaa. Entalpia kuvaa tarkasteltavan ilman ja sen sisältävän vesihöyryn muodostamaa lämpösisältöä. Hyviä esimerkkejä sisäilman entalpiaa nostavista hetkellisistä kosteuskuormista ovat suihku tai sauna ja jatkuvaluonteiset pyykin kuivatus, ihmisperäinen kosteus ja rakenteiden kuivumin
Miellyttävän tuntuinen sisäilma
Lämpötila ja kosteus vaikuttavan ihmisten ilmanlaadun kokemiseen jo lyhytaikaisessa altistumisessa. Sisäilman ollessa puhdasta, kuivaa ja viileää käyttäjät kokevat ilman miellyttäväksi. Kun kosteus sisäilmassa kasvaa ja lämpötila kohoaa, myös puhdas ilma alkaa tuntua epämukavalta. Sisäilman suhteelliselle kosteudelle ei ole asetettu tarkkoja rajoja tai tavoitearvoja.
Kuiva sisäilma tai liian kostea sisäilma?
Kuivan sisäilman tiedetään hidastavan hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentävän liman poistumista hengitysteistä. Tällöin vähenee limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia. Kuivasta sisäilmasta johtuvia oireita voi vähentää kostuttamalla huoneilmaa tai laskemalla huonelämpötilaa.
Kostutusta käytettäessä on huomioitava kosteuslisä (sisätiloissa syntyvä lisäkosteus ei saisi nostaa sisäilman kosteussisältöä kuin noin 3 … 4 g/m3 ) Kostuttaessa tulee kontrolloida sisäilman suhteellista kosteutta, jotta se ei kasva niin suureksi että kosteus tiivistyy viileille pinnoille. Yleisesti rakennukset pyritään pitämään lievästi alipaineisena ulkoilmaan nähden.
Rakennuksen ylipaineisuuden seurauksena sisätilan lämmintä ilmaa kulkeutuu rakenteiden epätiiveyskohtien kautta rakenteisiin. Tällöin lämpimään ilmaan sitoutunut kosteus voi tiivistyä kylmiin rakenneosiin aiheuttaen kosteusvaurion.
Sisäilman kosteus on tärkeä suure seurattavaksi kaikenlaisissa rakennuksissa. Aistinvaraisten havaintojen ja käyttäjäkokemusten lisäksi, sitä on hyvä seurata myös mittaamalla.
