Home ja muut mikrobit viihtyvät kosteusvaurioissa rakenteissa. Altistuneiden ihmisten kokemat oireet ovat moninaisia, niihin vaikuttavat jokaisen yksilöllinen altistumishistoria.
Mikä on mikrobi?
Mikrobeilla tarkoitetaan home- ja hiivasieniä sekä bakteereita. Niitä ei yleensä paljaalla silmällä näe, lukuunottamatta esimerkiksi elintarvikkeiden pinnalla näkyvää hometta. Nämä pieneliöt voivat aiheuttaa ihmisille monenlaisia, vaihtelevia oireita, kuten silmien ärsytysoireita.
Home terminä kosteusvaurioiden yhteydessä
Home on vain yksi mikrobi, joka voi aiheuttaa vaurioita tai terveysriskejä rakennuksessa. Kosteusvaurioituneessa materiaalissa ei esiinny vain homesientä, vaan myös esimerkiksi hiivoja ja sädesieni (aktinomykeettibakteerit).
Homesieniä pidetään edelleen keskeisinä hometartunnan indikaattoreina, sillä niitä on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aina läsnä hometartunnassa. Kaikki rakennuksen materiaalivauriot eivät ole homeen aiheuttamia vain siksi, että niissä on havaittu homeitiöitä tai bakteereja. Epäpuhtauksien (kontaminaatio) ja tartunnan välillä tulee tehdä selkeä ero.
Home näkyy vasta kun itiöt ovat kehittyneet tarpeeksi
Homeet ja bakteerit voivat kasvaa useimmissa orgaanisissa materiaaleissa tai materiaaleissa, joissa on orgaanista kontaminaatiota. Tällöin kosteuden tulee olla riittävä. Kuitenkin home tunnistetaan paljaalla silmällä hometäpliksi vasta, kun itiönkantajat, joissa on värillisiä itiöitä, ovat kehittyneet tietyssä tiheydessä näkyvälle pinnalle. Sekä homesienet että jotkut aktinobakteerit voivat edistää sisätilojen saastumista muun muassa itiöiden muodostumisen kautta.
Kontaminaatio on pintojen tai materiaalien saastumista mikro-organismeilla tai biogeenisilla hiukkasilla ja aineilla, joka ylittää yleisen tausta-altistuksen ja tapahtuu suorassa kosketuksessa saastuneiden materiaalien kanssa tai hengitysteiden kautta.
Homeen ja bakteerien lisäksi hometartuntoihin kuuluvat myös yksisoluiset sienet (hiivat) ja alkueläimet (erityisesti amebat). Alkueläinten osalta ei ole näyttöä siitä, että hometartunta aiheuttaisi terveysongelmia tilan käyttäjille. Alkueläimiä ei sen vuoksi enää oteta huomioon homeen leviämisen arvioinnissa.
Home tarvitsee riittävää kosteutta menestyäkseen
Hometartunta tapahtuu, kun mikro-organismit lisääntyvät tai ovat lisääntyneet materiaalin päällä tai sisällä. Tärkein leviämisen edellytys on riittävän korkea kosteus. Myös lämpötila ja ravinteet vaikuttavat.
Kontaminaatio itiöillä tai muilla mikrobihiukkasilla, jotka pääsevät sisätiloihin ulkopuolelta, vapautuvat hometartunnasta tai tulevat muista sisätilojen lähteistä (ruukkumaa, ruoka, rakennuspöly), laskeutuvat löyhästi pinnoille sedimentaation (laskeutuva aines) kautta.
Homeen saastuttamat materiaalit ovat rakennusmateriaaleja, joissa on homeita, bakteereita tai muita mikro-organismeja riippumatta siitä, elävät/kasvavatko organismit niissä vai ovatko ne jo kuolleet. Puhutaan myös käsitteellisesti homevaurioista.
Itäminen tai rihmaston kasvu voi tapahtua vain suhteellisen kosteuden vähimmäisarvoilla, kun on optimaaliset lämpötilat ja hyvä ravinteiden saanti. Jos lämpötilat eivät ole optimaaliset, itäminen tai rihmasto kasvaa vain korkeammassa kosteudessa. Käytännössä kosteuden ja lämpötilan kasvuvaatimuksia ei voida tarkastella erikseen, koska suhteellisen kosteuden arvo muuttuu lämpötilan mukaan samalla absoluuttisella kosteudella.
Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden tarkkaa syntymekanismia ei tunneta
Suuressa osassa rakennuksia ilmenee niiden elinkaaren aikana kosteusvaurioita, joissa usein havaitaan mikrobikasvustoa. Kuivuessa mikrobipartikkelit saattavat emittoitua kasvustosta sisäilmaan ja lepovaiheessa olevat partikkelit saattavat päätyä näin hengitysteihin.
Rakennusten mikrobivaurioiden ihmiseen vaikuttavat altistusmekanismit on yleisesti luokiteltu kolmeen eri kategoriaan; suoraan organismin infektioon, allergiseen tai ei-allergiseen immuunireaktioon sekä toksisuuden aiheuttamiin reaktioihin.
Sisäilmaongelmien yhteydessä, allergisissa ja ei-allergisessa reaktiossa esiintyy usein hengenahdistusta, yskää ja hengitysteiden sairauksia, kuten keuhkoputkentulehdus ja astmaa. Oireiden tarkkaa syntymekanismia ei toistaiseksi tunneta.
Ihmisten välillä on eroja altistumisannoksessa
Rakennuksilla on oma yksilöllinen mikrobiominsa ja näin jokaisen kodin ja työpaikan mikrobijalanjälkien välillä löytyy eroavaisuuksia.
Kosteusasteen kohotessa sisätilat antavat kasvumahdollisuuden aina uusille mikrobilajikkeille. Siksi kosteammissa olosuhteissa havaitaan yleensä biologiselta monimuotoisuudeltaan laajoja mikrobikasvustoja. Kosteusvaurioiden aiheuttamista mikrobikasvustoista voi löytyä suuri määrä eri lajeja, ja vauriokohteissa oleskelevat ihmiset voivat altistua yhden tai useamman haittatekijän vaikutukselle.
Yksilöiden mikrobivaurioaltistumisen määrää on vaikea arvioida. Jokainen vauriokohteissa oleskellut henkilö on saanut yksilökohtaisen altistumisannoksen. Altistumismäärä riippuen monesta tekijästä, kuten henkilöiden työhistoriasta, työpisteen sijainnista, ilmastoinnin laadusta, sekä mikrobivaurion läheisyydessä vietetystä ajasta. Ihmiset ovat myös voineet altistua haittamikrobeille aiemmin muualla kuin vauriokohteissa, kuten kotonaan. Tällöin vauriokohde ei välttämättä ole ollut ainoa paikka, jossa altistuminen tapahtuu tai on tapahtunut.
Oireet eivät ole merkki sairaudesta
Sisäilmaan liittyvät oireet ovat pääasiassa lieviä ja altistumisen loppuessa ohimeneviä. Oireet ovat epäspesifisiä ja monitekijäisiä, eli niiden syntyyn vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin sisäilman laatu.
Oire tai oireiden kokonaisuus sinällään ei merkitse sairautta eivätkä kaikki oireet ole oireita sairaudesta. Useilla oireilla, myös sisäilmassa ilmenevillä voidaan nähdä ihmistä suojeleva ominaisuus, esimerkiksi hengitysilman pöly yskittää jolloin elimistö pyrkii poistamaan hiukkasia hengitysteistä.
On kohtuullista näyttöä kosteusvaurioiden yhteydestä vain yhden pitkäaikaisen sairauden, astman puhkeamisen riskistä. Paras näyttö koskee pienten lasten altistumista kodin merkittäville kosteusvaurioille vuosien ajan.
Vaikka epidemiologisissa tutkimuksissa yhteys astman ja kosteusvaurioiden välillä on osoitettu, syy-seuraussuhdetta ei ole voitu varmistaa. Vielä ei tunneta haitallista altistumista eikä biologista prosessia, jolla astma syntyy.
Tärkeää on, että tutkimusten perusteella tai muuten havaittujen vakavien kosteusvaurioiden korjaamisessa ei viivytellä.
